Uimataitoa selvitettiin pohjoismaisen
uimataidon määritelmän pohjalta eli kuinka moni pystyy uintisyvyiseen veteen
pudottuaan uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
– Kuntakohtaiset
erot lasten uimataidossa ovat edelleen suuria. Perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut tavoitteet toteutuvat hyvin
vaihtelevasti, kertoo LIKES:n tutkija Matti Hakamäki.
– Kunnissa, joissa
opetussuunnitelman mukaista uimaopetusta ei järjestetä lainkaan lasten
uimataito on selvästi heikompi. Näissä kunnissa uimataitoisia on ainoastaan 63
%, kun taas kunnissa, joissa opetusta on jokaisella luokka-asteella,
uimataitoisia on 79 %. Tutkimuksessa nousi esiin myös huoli
maahanmuuttajataustaisten oppilaiden muita heikommasta uimataidosta.
Lasten uimataitoon vaikuttaa koulujen
uimaopetuksen lisäksi erityisesti uimahallin läheisyys ja käynnit uimahallissa
vapaa-ajalla. Koulun lisäksi vanhemmilla ja kouluajan ulkopuolella
järjestettävillä uimakouluilla näyttää olevan merkittävä rooli uimataidon
oppimisessa.
SUH huolissaan koulujen
uimaopetukseen kohdistuvista säästöistä
Opettajien vastausten perusteella
tavanomainen syy uimaopetuksen puuttumiseen on, että kunta ei varaa
tarkoitukseen määrärahoja. Erityisesti haasteita on kunnissa, joissa ei ole
uimahallia. Näistä vain puolet järjestää kuudesluokkalaisille uimaopetusta.
Toisaalta vaikka halli olisikin, joka viidennessä ei siltikään uida.
– Uimataito on
Suomessa välttämätön kansalaistaito, joka yhdessä vesipelastustaitojen kanssa
mahdollistaa turvallisen vesillä liikkumisen ja vesiliikunnan harrastamisen
läpi elämän. Uinnin lisäksi kuudesluokkalaisten tulisikin opetussuunnitelman
mukaan harjoitella jo näitä pelastustaitoja, eikä se onnistu ilman riittävää
uimataitoa, painottaa Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton puheenjohtaja Jukka
Rantala.
– Onkin
huolestuttavaa, että näin monessa kunnassa lasten uimataidosta ja
turvallisuudesta ollaan valmiita tinkimään. Juuri koulujen uimaopetuksellahan
voidaan tavoittaa myös niitä lapsia, joilla ei muuten eri syistä johtuen
vapaa-ajalla ole mahdollisuutta käydä säännöllisesti uimahallissa ja oppia
uimaan.
Opetushallituksen opetusneuvos Matti
Pietilän mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman liikunnan perusteita
uudistettaessa mietittiin myös suomalaisen koululiikunnan luonnetta ja
tehtävää.
– Perusopetuksen
tavoitteena on lain mukaan muun muassa antaa oppilaille elämässä tarpeellisia
tietoja ja taitoja. Uima- ja vesipelastustaidot voidaan katsoa elämässä
tarpeellisiksi kansalaistaidoiksi.
Tehokkaimmin ja kustannuksiltaan
järkevimmin koulujen uimaopetus näyttää toteutuvan kunnissa, joissa sen
järjestäminen, mukaan lukien siihen liittyvät kuljetukset, toteutetaan
keskitetysti vuosittain saman systemaattisen järjestelmän ja selkeän
suunnitelman mukaan.
Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä.
Vastaajiksi arvottiin 250 suomen- ja 25 ruotsinkielistä ala- tai
yhtenäiskoulua, joissa oli kuudesluokkalaisia oppilaita. Koulujen
vastausprosentti oli 72 %. Oppilaiden vastauksia saatiin 4213 kappaletta.
Lisäksi haastateltiin 17 uimaopetuksesta kunnissa vastaavaa uimaopettajaa.
Kuudesluokkalaisten uimataitoa ja
uimaopetuksen järjestämistä Suomessa on seurattu LIKES-tutkimuskeskuksen,
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton sekä Opetushallituksen yhteisenä
hankkeena vuodesta 2000.
Tutkimus ”Kuudesluokkalaisten
uimataito Suomessa” kokonaisuudessaan: http://www.likes.fi/julkaisut/481/kuudesluokkalaisten_uimataito_suomessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Lisätietoja:
Tutkija Matti Hakamäki, Liikunnan ja
kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, matti.hakamaki(at)likes.fi, puh. 027 629 508
Puheenjohtaja Jukka Rantala, Suomen
Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry, puh. 040 773 1434
Opetusneuvos Matti Pietilä,
Opetushallitus, matti.pietila(at)oph.fi,
puh. 029 533 1172