Jäällä liikkuminen on suomalaisille itsestäänselvyys. Talven tuoma vapaus, jota harva pysähtyy kyseenalaistamaan. Tuttuun järveen luotetaan, reitit tunnetaan, askel askeleelta edetään kuin aina ennenkin. Mutta entä jos seuraava askel onkin liian painava? Entä jos luottamus jäähän pettää, kirjaimellisesti?
Samalla kun media, mainonta ja somevaikuttajat romantisoivat talvisia elämyksiä, turvallisuus jää usein taka-alalle. Turvallisuus ei kuitenkaan riistä talvimaisemalta sen taikaa – se tekee siitä kokemuksen, johon voimme palata yhä uudelleen.
Aloitetaan tarinasta. Tositarinasta, joka toistuu vuosittain.
Hämärä laskeutuu järven ylle.
Ihan tavallinen keski-ikäinen suomalainen mies kävelee hiljaa kohti rannassa odottavaa pilkkireppuaan. Hän vetää lämpöhansikkaat käsiinsä, nappaa jääkairan mukaansa ja astelee jäälle.
Hän tuntee reitin, onhan hän käynyt täällä jo vuosikymmeniä.
Mies pysähtyy hetkeksi. Hän kuuntelee hiljaisuutta. Ihailee valkoista maisemaa.
Hän ei ajattele, että jokin voisi mennä pieleen.
Hän ei ole tarkistanut jään paksuutta.
Hän ei ole varustautunut naskalein.
Hän liikkuu yksin.
Sitten se tapahtuu…
Yhtäkkiä terävä ääni rikkoo hiljaisuuden.
Ensin pieni halkeama. Sitten toinen.
Ja ennen kuin hän ehtii ymmärtää, jää pettää hänen allaan.
Mies putoaa hyiseen veteen.
Paniikki iskee kuin yllättävä kylmä suihku ja keho jähmettyy shokista.
Hän yrittää tarttua jäähän, mutta märät hansikkaat lipsuvat.
Hän yrittää hengittää, mutta kylmyys salpaa yritykset.
Sekunnit kuluvat. Voimat hiipuvat.
Hän yrittää nousta, mutta jää murtuu uudelleen.
Kukaan ei ole näkemässä.
Kukaan ei ole tulossa auttamaan.
Ja sitten tulee hiljaisuus.
Mitä ei näe, sitä ei muista.
Kuvitellaanpa toisenlainen tilanne.
Suosittu somevaikuttaja jakaa talvisen seikkailuvideon: hän seisoo kirkkaalla jäällä, taustalla jääpeitteinen järvi. Hän kertoo innoissaan seuraajilleen kuinka upeaa luonnonjäällä liikkuminen on. Hän tekee videolleen tyypillisen energisen lopetuksen: ”Muistakaa elää täysillä ja nauttia hetkestä!”
Mutta hetkinen, missä ovat naskalit? Miten hän on huomioinut turvallisuuden?
Hänen videollaan on tuhansia tykkäyksiä ja satojatuhansia katselukertoja. Kommenttikenttä täyttyy ihasteluista:
”Tätä on talvi parhaimmillaan!”
”Pakko kokeilla itsekin!”
Kukaan ei kysy: ”Onko tuo varmasti turvallista?”
Kun turvallisuudesta ei puhuta, se unohtuu. Kun riskejä ei tunnisteta, niihin ei varauduta. Kun somevaikuttajat jättävät jääturvallisuuden huomiotta, he normalisoivat riskikäyttäytymisen.
Turvallisuus vai myyvä illuusio? Median ja mainonnan valinnat vaikuttavat meihin kaikkiin.
Se, mitä näemme televisiosarjoissa, elokuvissa ja mainoksissa, muokkaavat tapaamme hahmottaa maailmaa, myös turvallisuutta.
Kuvitellaanpa tunnettu kotimainen draamasarja, jossa perheen isä vie lapsensa luistelemaan luonnonjärvelle. He saapuvat jäälle nauraen ja innostuneina. Jää on sileä ja kaunis, täydellinen luisteluun.
Kamerakulma siirtyy isään, joka katsoo tyytyväisenä lastensa iloa. Hän nojaa rennosti reppuun, tarkkailee lasten menoa ja ottaa samalla termospullosta hörpyn kuumaa kaakaota. Hän on rentoutunut, täysin luottavaisin mielin.
Mutta jotain puuttuu…
- Kukaan ei tarkista jään paksuutta.
- Kenelläkään ei ole naskaleita kaulallaan.
- Kukaan ei puhu turvallisuudesta.
Mitä katsoja oppii tästä?
- Jäälle voi mennä luistelemaan ilman varusteita, jos se näyttää vahvalta.
- Turvallisuudesta ei tarvitse huolehtia, kunhan vain nautitaan hetkestä.
- Varautuminen on turhaa, koska mitään pahaa ei tapahdu.
Tämä on vaarallinen viesti, sillä todellisuudessa jäällä liikkuminen ei ole koskaan täysin riskitöntä, varsinkaan ilman asianmukaisia varusteita.
Miten sama kohtaus voisi näyttää turvallisemman esimerkin?
Mitä jos sarjan tekijät olisivat tehneet muutaman pienen, mutta merkittävän muutoksen?
- Ennen jäälle menoa isä mittaisi jään paksuutta paikoista missä aiotaan luistella, ja kertoisi lapsille, miksi se on tärkeää.
- Kaikilla olisi naskalit kaulalla käyttövalmiina.
- Isä muistuttaisi lapsilleen, että he pysyvät vain tarkistetulla alueella.
Nämä pienet yksityiskohdat eivät veisi pois kohtauksen lämpöä tai pilaisi luistelun riemua, mutta ne voisivat muuttaa katsojien tapaa ajatella jääturvallisuutta.
Jos turvallisuuden esiin tuominen ei ole vaihtoehto, täytyy pohtia: onko jäällä liikkumisen näyttäminen silloin edes tarpeellista?
Jääturvallisuus ei ole pelottelua, se on elinehto
Meillä on taipumus ajatella, että turvallisuudesta puhuminen latistaa tunnelmaa ja/tai rajoittaa elämystä. Turvallisuus ei vie seikkailun jännitystä, se takaa, että pääset kotiin kertomaan siitä.
Jäihin putoaminen ei ole vain ikävä sattuma. Se on tilanne, johon voi varautua. Oikealla varautumisella ja varustautumisella suurin osa jäihin liittyvistä hukkumisista on ehkäistävissä.
Todellisuudessa yksin jäälle lähteminen ilman asianmukaista varustusta on kuin ajaisi autoa ilman turvavyötä tai pyöräilisi ilman kypärää.
Suomessa jäihin vajoamisen seurauksena hukkuu vuosittain kymmeniä ihmisiä, ja suurimmassa osassa tapauksista uhri on ollut yksin liikkeellä, ilman turvallisuusvarusteita. Tämä ei ole pelottelua, tämä on tilastotietoa. Liian moni luottaa liikaa tuttuun järveen, vakioreitteihin ja omiin kykyihinsä.
Turvallisuus ei ole vain viranomaisten vastuulla – se kuuluu meille kaikille. Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua.
- Jos olet vanhempi, opeta lapsillesi jääturvallisuutta yhtä luonnollisesti kuin liikennesääntöjä.
- Jos olet yritys, näytä vastuullista esimerkkiä markkinoinnissasi.
- Jos olet vaikuttaja, sinulla on vastuu. Näytä turvallinen esimerkki, älä riskejä.
- Jos olet jäällä liikkuja, varaudu ja varustaudu oikein. Näytä esimerkkiä.
Ole se, joka muuttaa turvallisuuskulttuuria.
- Puhu jääturvallisuudesta.
- Jaa tämä kirjoitus.
- Kysy aina: Oletko varautunut ja varustautunut pahimman varalle?
Sinä voit estää seuraavan onnettomuuden.
Taas yksi turvallisuuskirjoitus.
Ehkä ajattelit niin. Ehkä luit tämän, kohautit olkapäitäsi ja ajattelit: ”Ei minulle. Ei minun läheisilleni.”
Mutta entä jos?
Entä jos tarinan mies olisi sinun isoisäsi, isäsi, veljesi, tai sinä itse?
Entä jos joku läheisesi astuisi tänään jäälle luottaen siihen, että se kantaa, koska se on aina ennenkin kantanut?
Usein turvallisuus on jotain, jonka ymmärrämme vasta, kun on liian myöhäistä. Kun joku ei palaa kotiin. Kun paikallislehden uutisessa on tuttu nimi. Kun se ei enää ole vain yksi varoittava tarina muiden joukossa, vaan osa omaa elämäämme.
Lopulta, sillä ei ole merkitystä, kuinka monta turvallisuuskirjoitusta luet. Vain sillä on väliä, mitä teet sen jälkeen.
Turvallisuus ei ole sattumaa, se on valinta. Kysymys on vain siitä, teetkö sen ajoissa.
Ystävällisin terveisin,
Niko Nieminen | Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto
Lisätietoja:
www.viisaastivesilla.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)