Lapsilähtöisessä vauvauinnissa vauvan valmiuksien tulee ohjata harjoittelua

Vauvauinti on ollut uutisotsikoissa nyt kesän kynnyksellä. Tässä artikkelissa hypätään syvemmälle lehtiotsikoiden ja lauseiden taakse ja saadaan vastauksia vauvojen sukelluttamiseen liittyvien muutosten taustoista. 

Yhteenveto

Suomalainen vauvauinti kehittyy ja vauvauinnin koulutusta ja sisältöä on päivitetty entistä lapsilähtöisempään muotoon. SUH on linjannut, että vauvauinnissa sukeltamisen ei tarvitse perustua vauvan refleksitoimintojen hyödyntämiseen. Myös aikuisen tekemästä sukelluttamisesta luovutaan ja tätä tärkeää vesiturvallisuustaitoa opetetaan maltillisesti ja lapsen valmiuksia entistä paremmin tunnistaen. Lapsilähtöinen tapa tarjoaa oppimiselle paremmat edellytykset ja sukeltamisen harjoittelu ei provosoi heijasteita esiin, eikä nosta vauvan stressitasoa.

• Suomalainen vauvauinti kehittyy 
• Miksi SUH on lähtenyt muuttamaan linjauksiaan? 
• Vauvauinnista on paljon hyötyä kasvulle ja kehitykselle 
• Sukelluttamisesta kohti lapsilähtöisempää sukeltamisen harjoittelua 
• Sukelluttaminen ja varhaisheijasteet 
• Sukelluttaminen vs. lapsilähtöinen sukeltaminen

Suomalainen vauva- ja perheuintitoiminta on erittäin korkealaatuista, turvallista ja maailmanlaajuisesti arvostettua. Vauvauinnin perusedellytys on aina ollut, että toiminnasta ei saa olla mitään terveydellistä haittaa vauvalle, tästä olemme olleet tarkkoja. Suomessa vauvat uivat puhtaissa ja valvotuissa allasvesissä koulutettujen ammattilaisten ohjatessa toimintaa. Vauvauinnin käytäntöjä ja linjauksia on myös aina tarkistettu tiedon lisääntyessä, jotta toiminta altailla olisi ajanmukaista ja vauvan hyvinvointia tukevaa.  

”Vauvauinnin lähtökohtana ovat turvallisuus, lapsilähtöisyys sekä vesiturvallisuustaidot. Kyseisten teemojen ympärille kietoutuu kaikki altaalla leikin avulla harjoiteltavat asiat.”

Suomalainen vauvauinti kehittyy

Vauvauinnilla on Suomessa pitkät perinteet ja sitä on alusta alkaen ohjannut lapsilähtöisyys.  Verrattuna moniin muihin maihin Suomessa on ymmärretty, että ”survival skill” -tyyppinen harjoittelu ei ole vauvan tai lapsen eduksi. Tällä tarkoitetaan harjoituksia, joiden avulla pieni vauva tai lapsi opetetaan selviytymään vedessä välittämättä siitä, onko hän siihen valmis ja mitä hän itse on harjoituksesta mieltä. 

Valtakunnallisesti tavassa ohjata ja toteuttaa vauvauintia on kuitenkin eri toiminnanjärjestäjien välillä eroja. Toimintakulttuurien erilaisuudesta huolimatta suurin osa toimintaan osallistuneista vauvoista ja perheistä nauttii vauvauinnista ja siitä jää perheelle ihania muistoja ja mukaan tarttuu tärkeitä taitoja.  

Miksi sitten SUH on lähtenyt muuttamaan linjauksiaan?  

Vuosien saatossa tästä koko perheen ihanasta harrastuksesta on syntynyt myyttejä, etenkin sukeltamisen osalta. Yksi näistä on se, että oletetaan, että vauvauintiin ei kannata osallistua, jos on ylittänyt tietyn ikäkuukauden ja ”refleksien avulla sukeltaminen” on jo myöhäistä. Tämä ajatusmalli kertoo, miten sukeltaminen on valitettavasti noussut ykkösasiaksi vauvauinnissa. Tosiasiassa vauvauinnille ei ole asetettu aloittamisikärajaa ja aina on mahdollista aloittaa harjoittelu ja matka veden ystäväksi.  

Tarkasteltaessa vauvauintitoimintaa valtakunnallisesti huomattiin myös, että toiminnan painopiste oli monissa paikoissa hyvin vahvasti sukellusharjoituksissa, jolloin keskeiset sensomotoriset sekä vesiturvallisuustaidot jäivät vähemmälle huomiolle. Sukelluskertojen määrä ja vauvan ikäkuukaudet ohjasivat liian usein tekemistä sen sijaan, että painopiste olisi ollut yksilöllisessä valmiuksien havainnoinnissa. Sukelluksesta oli jopa muodostunut liiallinen myyntivaltti, mikä ei palvele lapsilähtöisen toimintakulttuurin tavoitteita. Vauvauinnin ei tule olla suorittamista.  

”Lapsilähtöisessä vauvauinnissa ei tarjota harjoitteita, johon vauvalla ei ole valmiuksia sen hetkisessä kehitysvaiheessa. ” 

Samanaikaisesti maailmalla ovat muut lapsilähtöisen vauvauinnin periaatteita toteuttavat isot toimijat lähteneet tarkastelemaan ja muuttamaan omia toimintakäytäntöjään liittyen sukelluttamiseen. Taustalla on lisääntynyt tutkimus- ja kokemustieto reflekseistä sekä lapsilähtöisyyden periaatteista. 

Myös SUH on päivittänyt viimeisen viiden vuoden aikana ohjaajakoulutustaan ja turvallisen vauva- ja perheuintitoiminnan linjauksiaan entistä lapsilähtöisempään suuntaan.  

Vuodesta 2020 lähtien linjattiin, ettei sukellusharjoittelun tarvitse perustua vauvan refleksitoimintojen hyödyntämiseen, koska on olemassa lapsen valmiuksia paremmin huomioon ottavia tapoja harjoitella kastautumista ja sukeltamista.   

Nykyään vauva- ja perheuinnin ohjaajien koulutuksessa ei opeteta vauvan sukelluttamista aikuisen toimesta, eikä sukeltaminen ja sen ohjaaminen määritä ohjaajan työtä, kuten sen on nähty helposti tekevän.   

Lisäksi jo kentällä toimivien ohjaajien osaamista päivitetään jatkuvasti koulutuksin, jotta ymmärrys lapsen tahtoa ja oikeuksia entistä paremmin kunnioittavasta vauvauinnista siirtyisi osaksi kaikkien toimijoiden käytäntöjä. Päivityskoulutuksia on tarjottu kentällä toimiville vauvauinninohjaajille vuodesta 2020 alkaen. Päivityskoulutusten teema vaihtuu kahden vuoden välein ja on tarkoitus, että vauvauinninohjaajat osallistuisivat näihin päivityksiin säännöllisesti. Teeman aiheita käydään läpi sekä teoriassa että altaalla ja sukeltamiseen liittyvät asiat ovat olleet vahvasti mukana jokaisessa päivityskoulutuksessa. Päivityskoulutukseen osallistuminen on yksi edellytys turvallisen vauva- ja perheuintitoiminnan diplomin saamiseksi. 

Vauvauinnista on paljon hyötyä vauvan kasvulle ja kehitykselle 

Vauvauinti on paljon enemmän kuin vain hauskaa vedessä polskuttelua. Se on ohjattu, vuorovaikutuksellinen leikkihetki, jossa vauva ja vanhemmat oppivat yhdessä tärkeitä vesitaitoja turvallisessa ja lämpimässä ympäristössä. Vauvauinnissa edetään lempeästi, vauvan ehdoilla, ja jokainen hetki tukee vauvan sensomotorista kehitystä. Perhe saa ohjausta vauvan senhetkisten taitojen mukaiseen käsittelyyn, otteisiin ja asentoihin, joiden tavoitteena on aktivoida vauvaa liikkumaan ja käyttämään kehoaan monipuolisesti.  

Vedessä tehtävät harjoitukset tukevat niitä taitoja, joita vauva harjoittelee maalla. Vauvalle tarjotaan vesielementissä monipuolisesti erilaisia liikkumis-. tasapaino- ja käsittelytaitoja kehittäviä leikkejä ja tehtäviä. Samalla totutaan veteen sekä allasympäristöön. Tärkeitä vesiturvallisuustaitoja harjoitellaan esimerkiksi asennonvaihtojen, kierähtämisten, reunaharjoittelun, kastautumisen sekä matalan veden harjoitusten kautta. Vauvauinnissa tutustutaan myös erilaisiin uinnin apuvälineisiin kuten lötköpötköihin, uimalautoihin ja kelluttaviin mattoihin. 

”Vauvauinti tukee monipuolisesti vauvan kokonaisvaltaista kehitystä ja sen on tutkimuksin todettu tukevan motoristen taitojen oppimista.” 

Sukelluttamisesta kohti lapsilähtöisempää sukeltamisen harjoittelua 

Sukelluttamisesta luovutaan siksi, että kaikki sukeltamiseen liittyvä harjoittelu voidaan nykytiedon ja osaamisen perusteella toteuttaa lapsen valmiuksia ja tahtoa kunnioittaen.  

Sukelluttaminen, eli aikuisen vauvalle tekemä sukellutus saa osan vauvoista, sekä sukelluttavista aikuisistakin, jännittymään. Vauvalle tarjotaan herkässä kasvun ja kehityksen vaiheessa harjoite, joka voi olla liian paljon, liian nopeasti ja liian aikaisin. Harjoite, johon vauva ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. Toistettaessa aikuisen tekemiä sukellutuksia moni vauva sopeutuu tilanteeseen, vaikkei tästä välttämättä pidäkään. Tällainen harjoittelu ei tänä päivänä enää tue lapsilähtöisen vauvauinnin tai lapsen oikeuksien periaatteita.  

”Vauvaa voidaan nykypäivänä opettaa sukeltamaan vielä aiempaa lempeämmin ja lapsen valmiuksia paremmin tunnistaen.” 

Vaikka perinteiset tavat, kuten aikuisen tekemät sukellutukset, ovat jääneet pois, se ei tarkoita, ettei tätä tärkeää vesiturvallisuustaitoa harjoiteltaisi. Lapsilähtöisessä, vauvan valmiuksia kunnioittavassa vauvauinnissa pieni uimari oppii sukeltamisen taidon osana veteen totuttautumista, leikkiä ja sensomotorista kehitystä tukevaa harjoittelua.  

Sukelluttamisen tilalle on tullut monipuolisia kastautumisharjoituksia, joiden avulla vauva tutustuu veteen turvallisesti ja omaan tahtiinsa. Kastautumiseen liittyvät harjoitukset tehdään lempeästi ja kiireettömästi, jotta vauva ehtii rauhassa tutustua veteen. Kun asioita harjoitellaan lapsilähtöisesti, havainnoiden ja pohtien kullekin vauvalle sopiva tapa ja tahti tutustua veteen, on oppimiselle paremmat edellytykset. Tällöin harjoittelu ei provosoi heijasteita esiin, eikä nosta vauvan stressitasoa. Vauva nauttii puuhista, joissa hän on itse aktiivinen osallistuja taitojensa mukaan. Turvallinen veteen totuttautuminen aikuisen tuella ja mallilla muodostaa vahvan perustan vesitaitojen ja uimataidon oppimiselle. 

”Vauva ja lapsi oppii parhaiten leikkien sekä tekemällä ja kokemalla itse.” 

Tällaisessa maltillisessa lähestymistavassa vauva oppii sukeltamaan itse silloin, kun hän on siihen valmis. Kun vauva hallitsee istuma-asennon ja pystyy hallitusti nojaamaan eteenpäin, on hänellä mahdollisuus omaehtoiseen sukeltamiseen esimerkiksi aikuisen sylistä toiseen tai vaikka lelua hakemaan. Toinen vauva saattaa innostua painamaan kasvonsa veteen itse saadakseen leluja veden alta, toinen taas innostuu mallista kokeilemaan kuplien puhaltamista ja tutkimaan veden pintaa. Omaehtoiset sukeltamiset tehdään vauvan omasta valinnasta ja ne tapahtuvat leikin ja puuhien lomassa. Tapoja sukeltaa omaehtoisesti on useita erilaisia. 

Viimeisen viiden vuoden aikana lapsilähtöistä lähestymistapaa ja sukellutuksen poisjättämistä on toteutettu monissa suomalaisissa vauva- ja perheuintiryhmissä. Näiden kokemuksien perusteella malli on toiminut erinomaisesti ja vauvat ovat oppineet sukeltamisen taitoja uusilla menetelmillä yhtä hyvin kuin perinteisissä ryhmissä. Samalla vauvan oma aktiivinen toiminta ja monipuoliset liikkumisen taidot ovat lisääntyneet vedessä. 

”Pois on jäänyt harmit ja ylimääräiset itkut sekä sukeltamiseen liittyvät suorittamisen paineet, vauvalla sekä heidän vanhemmillaan”

Sukelluttaminen ja varhaisheijasteet 

Vauvan varhaisheijasteet eli refleksit ovat osa luonnollista kehitystä, ja niiden tehtävänä on suojata vauvaa ja kokonaisvaltaista kasvua elämän alkuvaiheessa. Ne eivät ole tahdonalaisia ja niihin ei voi vaikuttaa. 

Suomalaisessa vauvauinnissa on puhuttu sukellusrefleksistä vauvauinnin alkuajoista, 80-luvulta lähtien. Tällä termillä on vuosien saatossa, jopa virheellisestikin, selitetty kaikkea sitä, mitä sukellutuksen aikana tapahtuu. Tosiasiassa vauvauinnissa sukelluttamisen aikana esiintyy useampien varhaisheijasteiden aikaan saamia reaktioita.  

Vauvoilla on syntyessään sukellusrefleksi. Tästä varhaisheijasteeksi luetellusta refleksistä Suomessa saatetaan käyttää termejä hengenpidätysrefleksi tai sukeltajan heijaste. Refleksin tarkoitus on suojata hengitystä, kun vauva joutuu veden alle. Tätä refleksiä on pitkään hyödynnetty vauvauinnissa ja se saa pienet vauvat sulkemaan hengitystiensä ”automaattisesti” veden alla.

Sukellusrefleksi väistyy 6-12 kuukauden iässä, mutta säilyy läpi elämämme vähäisempänä jäänteenä ja näyttäytyy herkemmin, kun altistumme kylmälle vedelle. Suomessa etenkin sukeltajien keskuudessa tästä puhutaan sukellusvasteena tai hengitysvasteena. 

Lisäksi maailmalla puhutaan vauvauinnin sukeltamisen yhteydessä Gag-refleksistä, joka löytyy ihmiseltä läpi elämän. Varhaisvaiheessa tämän refleksin perimmäinen tehtävä on suojata tukehtumiselta ja sulkea hengitystiet, kun vauvan takanieluun osuu jotain vierasta. Refleksi saa aikaan yökkäämistä ja tätä refleksiä ei tule käyttää perusteena sukelluttaa vauvaa, juurikin sen aiheuttaman yökkäämisreaktion vuoksi.  

Mahdolliseen sukelluttamisen aiheuttamaan stressiin liittyvä tietopohja tulee siitä, että ensin ymmärretään, mitä ovat vauvan varhaisheijasteet ja miten ne näkyvät vedessä, kun vauvaa sukellutetaan. Refleksit tulevat apuun, kun elimistö kokee tarpeen suojautua. Ne ovat vaarattomia, mutta uinnissa ja sukellusharjoittelussa näiden aktivoitumisen pitäisi herättää kysymyksen, että onko vauva valmis kyseiseen harjoitukseen.  

”Aiemmin ajateltiin, että siedättämisellä vauva tottuu ja oppii, jonka myötä heijasteet väistyvät. Nykyään taas korostetaan tässä tilanteessa valitsemaan vauvan valmiuksia paremmin vastaavia harjoitteita.” 

Pienen vauvan käsittelyssä ja sukelluttamisessa on tärkeää ymmärtää myös mororefleksin merkitys. Moro on toiselta kutsumanimeltään säpsähdysheijaste ja välittää vauvan kehittyvälle hermostolle viestiä uhasta. Sen saa aikaan monet asiat, jotka pelästyttävät vauvan. Tämä refleksi aktivoituu helposti, kun vauva viedään aikuisen toimesta veden alle. Aikuisen ohjaama liike veden alle mentäessä ja pinnan alla vie herkästi vauvan päätä taakse ja se saa moron aktivoitumaan. Moro on avunhuuto tilanteessa, joka jännittää ja pelottaa.  

Mororefleksin, kuten muidenkin elämää varhaisvaiheessa suojaavien heijasteiden, aktivoituminen toistuvasti lisää vauvan stressitasoa, jolloin hyvän olon hormonien erittymisen sijaan adrenaliini- ja kortisolihormonitasot nousevat. Aiheutettu stressi voi haitata oppimista ja sillä voi olla muitakin vaikutuksia. Toistuvat aikuisen tekemät sukellutusharjoitukset saattavat saada tämän refleksin pysymään pidempään aktiivisena, kuin normaalisti kuuluisi. Tutkimustiedon sekä alan asiantuntijoiden kokemusten perusteella voidaan todeta, ettei tätä refleksiä pitäisi tarkoituksella provosoida. Vauvan kasvaessa moro väistyy ja startle eli säikähdysrefleksi jatkaa moron tilalla.  

”Vaikka tällainen stressiin liittyvä kytkös sukelluttamisen yhteydessä nykyään tunnistetaan, on syytä muistaa, ettei tähän ole huolta suomalaisessa lapsen valmiuksia kunnioittavassa vauvauinnissa.” 

Vauva- ja perheuintiin liittyvää tutkimusta tehdään jatkuvasti, ja ymmärryksemme vauvoista sekä heidän käyttäytymisestään vedessä syvenee koko ajan. Erityisesti sukeltamiseen liittyvässä tutkimuksessa esiintyy monipuolisia näkökulmia ja toisinaan myös ristiriitaista tietoa, osa tutkimuksista jopa kumoaa toisiaan. Myös käsitteet, erityisesti sukellusrefleksiin liittyen, vaihtelevat suuresti niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. On kuitenkin selvää, että sukeltaminen on vauvalle koko kehon ja hermoston kattava kokemus, jonka vaikutukset ovat yksilöllisiä ja usein ulkopuoliselle näkymättömiä. Tämänhetkiseen tietoon nojaten SUH on valinnut lempeämmän, lapsilähtöisen lähestymistavan tämän taidon harjoitteluun. Tässä artikkelissa SUH on koonnut yhteen keskeisiä näkökulmia, jotka ovat olennaisia nykytiedon valossa. 

On tärkeää muistaa, että tieto täydentyy, kehittyy ja tarkentuu ajan myötä, ja voi hyvinkin olla, että kymmenen vuoden kuluttua ymmärrämme lapsilähtöisestä vauva- ja perheuinnista asioita, joita emme vielä osaa kuvitellakaan. Odotamme tätä kehitystä suurella mielenkiinnolla. 

Tutkimuksia, artikkeleita ja luentoja aiheen taustalla:

Artikkelin kirjoittamisen tueksi on konsultoitu myös alan asiantuntijoita sekä suomesta että maailmalta.

• Freedman, F. Baby Led Submersion; Today´s agenda for baby swimming. STA conference 12^th September 2019 
• Peasland Z. (2022) Reflex Integration in The Pool, Nordic baby Swim Conference 2022 Hanasaari, Espoo 
• Kamara, J., Peasland Z. (2025) Trauma Free Submersions, ABA Conference, Mondsee, Austria 
• Peasland Z. (2023) Working with Reflexes in Early Years Swimming, International ABA conference, Vienna, Austria 
• Crljenica. P. (2019) Understanding the Impact or Retained Reflexes on Relationships and Development 
• Rousseau, Pierre V., Matton, F., Lecuyer, R., Lahaye, W. (2017) The Moro reaction: More than a reflex, a ritualized behavior of nonverbal communication 
• Leo, I., Leone, S., Ditaldo, R., Vivencio. C., Cavallin, N., Tagliano, C., Roch, M. (2022) A Non-Randomized Pilot Study on the Benefits of Baby Swimming on Motor Development. 
• Godek, K., Freeman, A. M. (2022) Physiology, Diving Reflex 
• Santos, C., Burnay, C., Button, C., Cordovil, R. (2023) Effects of Exposure to Formal Aquatic Activities on Babies younger than 36 months: A systematic review. 
• Pla-Campas, G., Jiménez, V., Martínez-Olmo, F., & Benlloch, M. (2025). Do babies and adults feel the same in an aquatic programme for babies?  
• Foster, G.E., Sheel, A.W. (2005) The human diving response, its function, and its control. 
• Blythe, S. (2012) Assessing neuromotor readiness for learning. The INPP Developmental Screening Test and School Intervention Programme. Malden, Mass: Wiley-Blackwell.
• Jaiswal M. Morankar R. (2017) Understanding Primitive Reflexes and Their Role in Growth and development, 2017 
• Engel, M. L., & Gunnar, M. R. (2020) The development of stress reactivity and regulation during human development in A. Clow N, Smyth, Stress and brain health: Across the life course 
• Thomson, P. (2007) “Down Will Come Baby” Prenatal Sress, Primitive Defenses and Gestational Dysrelulation. 
• Gunnar M.R. (2016) Early life stress: What is the human Chapter of the Mammalian Story 
• Goksör, E., Rosengren, L., Wennegren, G. (2007) Bradycardic response during submersion in infant swimming. 
• LeWine, H. E. (2024) Understanding the stress response, Harvard Health Publishing  
• Reddy, S. Understanding the Startle Response in Behavior www.physionyx.com 
• Lehtola, S. (2014) Varhaisen stressin vaikutukset lasten aivojen kehitykseen, Turun yliopisto  
• Salpa, P. Autti-Rämö I. (2010) Lapsen ensimmäinen vuosi. Kehitys ei etene odotetusti, mitä tehdä? 
• Lapsiperheiden stressistä, Koulutusmateriaali lapsiperheiden kanssa työskenteleville, Turun yliopisto, sites.utu.fi
• Veloso, E., Barreiros, J., & Santos, C. (2007) Breathing and orientation underwater in swimming pool: Effects of age, practice, and duration of an aquatic simulation program in babies and infants. 
• www.lapsenoikeudet.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) 
• www.sta.co.uk (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) 
• www.aqua.education.thinkific.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) 
• www.birthlight.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)