Kirjoitus on asiantuntijakommentti Helsingin Sanomissa 3.5.2025 julkaistuun artikkeliin (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), jossa käsiteltiin vauvojen sukellusrefleksiä vauvauinnin yhteydessä. Nykyinen tutkimustieto ja osaaminen osoittaa, että sukellusrefleksiä ei tule hyödyntää vauvauinnissa sukeltamisen harjoittelussa.
Asiantuntijakommentin on kirjoittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton vauva- ja perheuinnin koulutussuunnittelija Anneli Toivonen.
Vauvan varhaisheijasteet eli refleksit ovat osa luonnollista kehitystä, ja niiden tehtävänä on suojata lasta elämän alkuvaiheessa. Nykyinen tutkimustieto ja osaaminen osoittavat, että niin sanottua sukellusrefleksiä ei tarvitse, eikä tule hyödyntää vauvauinnissa sukeltamisen harjoittelussa.
Lapsilähtöinen vauva- ja perheuinti
Lapsilähtöisessä, vauvan valmiuksia kunnioittavassa vauvauinnissa pieni uimari oppii sukeltamisen taidon osana veteen totuttautumista, leikkiä ja sensomotorista kehitystä tukevaa harjoittelua. Kastautumiseen liittyvät harjoitukset tehdään lempeästi ja kiireettömästi, jotta vauva ehtii rauhassa tutustua veteen. Tavoitteena on tarjota myönteisiä kokemuksia, joiden kautta vauva tottuu veteen vähitellen. Tämä turvallinen veteen totuttautuminen muodostaa perustan vesitaitojen ja uimataidon oppimiselle.
Vauvaa ei tarvitse, eikä nykytiedon mukaan tule, viedä pinnan alle aikuisen toimesta. Tällainen toiminta ei kehitä taitoja, vaan asettaa vauvan tilanteeseen, jossa hänen on selviydyttävä, jos ei muun, niin refleksiensä avulla. Jos lapsi saisi valita, näin ei tehtäisi.
Suomalainen vauva- ja perheuinti
Suomalainen vauvauinti on kehittynyt merkittävästi viime vuosien aikana. Nykyään Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tai Folkhälsanin vauva- ja perheuinnin ohjaajien koulutuksessa ei enää opeteta vauvan sukelluttamista aikuisen toimesta, eikä sukeltaminen ja sen ohjaaminen määritä ohjaajan työtä, kuten aiemmin saatettiin ajatella. Myös jo kentällä toimivien ohjaajien osaamista päivitetään jatkuvasti koulutuksin, jotta ymmärrys lapsen tahtoa ja oikeuksia entistä paremmin kunnioittavasta vauvauinnista siirtyisi osaksi kaikkien toimijoiden käytäntöjä.
Vaikka perinteiset tavat, kuten aikuisen tekemät sukellutukset, ovat jääneet pois, se ei tarkoita, ettei tätä tuiki tärkeää vesiturvallisuustaitoa harjoiteltaisi. Tilalle on tullut monipuolisia kastautumisharjoituksia, joissa vauva on itse aktiivinen osapuoli. Näiden harjoitusten avulla vauva tutustuu veteen turvallisesti ja omaan tahtiinsa.
Tällaisessa maltillisessa lähestymistavassa vauva oppii sukeltamaan itse silloin, kun hän on siihen valmis. Sama tavoite siis saavutetaan ilman aikuisen tekemiä sukellutuksia, tavalla, joka kunnioittaa vauvan yksilöllistä kehitystä ja kokemusta vedestä.
Yhteenveto
On aika lopettaa puhe sukellusrefleksistä vauvauinnin yhteydessä ja jättää aikuisen tekemät sukellutukset historiaan. Sukeltaminen voi olla jännittävä ja kiehtova osa uimista, mutta siihen ei ole kiire. Ei sukeltamista opeteta heti ensimmäisenä lasten uimakoulussa tai aikuisten uimaopetuksessakaan, eikä varsinkaan niin, että joku muu painaa sinut pinnan alle.
