Hyppää sisältöön

Vanhemmilla on huolehtimisvastuu lapsista uimapaikoilla

Poliisille on tullut kesän 2025 aikana tutkittavaksi useampi tapaus, jossa veteen päässyt lapsi on ollut hengenvaarassa tai kuollut vesillä. Poliisi painottaa vanhempien huolehtimisvastuuta. Pienten ja erityisesti uimataidottomien lasten perään on katsottava herkeämättä ja huolehdittava lain mukaisista vesiturvallisuusvälineistä esim. veneillessä pelastusliiveistä. 

Vesi aiheuttaa vakavan hukkumisvaaran lapsille ja erityisesti uimataidottomille henkilöille. Heinäkuun lämpimät kelit houkuttelevat ihmisiä uimarannoille ja vesille, joten vesiturvallisuuteen on tärkeää kiinnittää huomiota. Mitä enemmän ihmisiä on vesien äärillä sitä enemmän riskit tapaturmiin nousevat

−    Uimarannoilla ja vesillä liikuttaessa vanhemmilla on vastuu siitä, että lapset ovat turvassa ja että he eivät joudu hengenvaaraan.  Vesillä liikuttaessa lapsilla on aina oltava pelastusliivit. Uimarannoilla lapselle on hyvä pukea esimerkiksi kelluntaliivi, neuvoo poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta. 

Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ry:n vesiturvallisuusasiantuntija Anne Hiltunen korostaa myös vanhempien vastuuta: 
−    Vanhemmilla on edelleen vastuu lapsista uimarannoilla, vaikka siellä on myös uimavalvojat paikalla. Vanhempien on oltava käden mitan päässä lapsista koko ajan. Hyvä perussääntö on, että vedessä leikkivän lapsen on oltava aikuisen ja rantaviivan välissä. Jätetään valvomista häiritsevät asiat pois ja keskitytään lapseen.

Lapsen kanssa uimapaikalla:

  1. Valvo lapsia herkeämättä, sopikaa myös kuka aikuisista milloinkin vahtii lapsia.
  2. Valvo lapsia kädenmitan päässä.
  3. Asetu itse niin, että lapset leikkivät sinun ja rannan välissä.
  4. Käy lasten kanssa säännöt läpi: ei ilman aikuista rantaan eikä koskaan yksin uimaan, ilmoita aina minne menet. Jo pienikin lapsi oppii yhdessä sovitut säännöt. 
  5. Näytä hyvää esimerkkiä ja turvallisuusasennetta – lapset oppivat mallista!

Valvontavastuun laiminlyönti on rikos

Keskimäärin Suomessa tapahtuu 140 – 145 hukkumistapausta vuodessa, joista noin puolet kesäkuukausina, kertoo Anne Hiltunen, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:stä. 

Tapaturmaisissa hukkumistapauksissa poliisi suorittaa aina kuolemansyyn tutkinnan. Jos tapaukseen liittyy epäilys esimerkiksi valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, suoritetaan rikostutkinta. Rikosnimikkeinä voivat olla esimerkiksi heitteillepano ja kuolemantuottamus.

Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Tämä vastuu voi perustua myös lakiin, kuten rikoslakiin ja pelastuslakiin. Pelastuslain mukaan jokaisen on oltava huolellinen onnettomuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Heitteillepano rikoksena on yksi esimerkki säännöksestä, joka määrittelee aikuisen vastuuta valvomistaan lapsista. Säännöksen mukaan heitteillepanosta tuomitaan rangaistukseen se, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.

Heitteillepanon tunnusmerkistöön kuuluu niin avuttomaan tilaan saattaminen kuin jättäminenkin. Toiminta voi olla aktiivista tai passiivista, ja jälkimmäiseksi voi lukea joissain tapauksissa esimerkiksi sen, jos lapsesta vastuussa oleva ei valvo lasta uimapaikalla. Toisin sanoen se, joka on erityisessä vastuuasemassa esimerkiksi lapsesta, voi syyllistyä heitteillepanoon, jos lapsi joutuu avuttomaan tilaan ja sitä kautta konkreettiseen henkilövahingonvaaraan.

Julkisuudessa on viime päivinä ollut esillä heikot uimataidot ja ulkomaalaistaustaisuus. Tilastollisesti poliisi ei pysty tarkastelemaan ulkomaalaistaustaisuutta. Poliisissa on kuitenkin havaittu tapauksia, joissa asianosaisena vaaratilanteessa vesillä ovat olleet ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Poliisin tilastoissa muut kansalaisuudet kuin Suomi esiintyvät tämän kaltaisissa tapauksissa marginaalisesti.  

Hukkumisvaara koskee aivan jokaista, etenkin jos kyseessä on pieni lapsi, jos uimataito on huono tai jos ihminen on päihtynyt.