Tutkimusten mukaan leikinomainen ja lapsilähtöinen fyysinen aktiivisuus tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua sekä kehitystä. Liikkuessaan yhdessä lapset rakentavat sosiaalisia suhteitaan, kehittävät oppimisvalmiuksiaan ja itsetuntoaan. Lasta tulee kuunnella ja hänen toiveitaan tulee huomioda, sillä se vahvistaa lapsen osallisuutta ja auttaa lasta löytämään toiminnalleen merkityksen. Kasvatustieteen maisteri Noora Palm tutki Pro gradu -tutkielmassaan 5-6-vuotiaiden lasten kokemuksia uimakoulusta.
Hei, nimeni on Noora Palm. Olen 29-vuotias helsinkiläinen varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Tutkin pro gradu -tutkielmassani 5–6-vuotiaiden lasten kokemuksia uimakoulusta.
Uinti on ollut aina itselleni tärkeä liikuntamuoto. Harrastin uintia nuorena ja uinnin lopetettuani toimin yhden kesän ajan kotipaikkakunnallani apu-uimaopettajana. Kokemuksesta innostuneena päädyin SUH:n uimaopettajakurssille. Kahdeksan vuotta myöhemmin huomaan olevani yhä yhtä innoissani.
Pro gradu -tutkielmani aiheen valintaan vaikutti työskentelyni uimaopettajana opiskelujen ohessa. Aihe tuntui alusta asti omalta ja parasta oli päästä yhdistämään opiskelu ja työ. Tutkielmassa olin kiinnostunut siitä, miten lapset kokevat uimakoulussa olemisen. Yksi uimakoulukerta on usein hektinen ja ryhmien välissä olevat ajat ovat lyhyitä, joten lasten kuulemiseen on oman kokemuksen mukaan jäänyt vähän aikaa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia 5–6-vuotiaiden päiväkotilasten kokemuksia uimakoulusta. Tutkimukseen osallistui 12 päiväkotilasta etelä-helsinkiläisestä päiväkodista. Toimin tutkimuksessa kahdessa roolissa: uimaopettajana sekä tutkijana. Tutkimuksessa olin kiinnostunut siitä, minkälaisia kokemuksia lapsilla on uimakoulusta, millä tavoin he kuvailivat omaa uimataitoaan sekä mikä merkitys leikillä on uimakoulussa.
Tutkimus toteutettiin havainnoimalla uimakoulujaksoa sekä myöhemmin tehdyillä haastatteluilla. Lapset saivat haastattelua varten tehtäväksi piirtää omasta uimakoulukokemuksestaan taideteoksen, joka toimi haastattelussa lapsen muistin tukena.
Tutkimustulosten perusteella lasten kokemukset uimakoulusta vaihtelivat heidän aiempien vedessäolokokemustensa mukaan. Lapset kokivat erilaisia asioita kivoiksi ja ei-kivoiksi uimakoulussa. Kivoiksi asioiksi lapset mainitsivat muun muassa sukeltamisen ja altaan reunalta hyppäämisen. Ei-kivaksi asiaksi lapset mainitsivat esimerkiksi kellunnat ja isossa altaassa uimisen. Helpoiksi asioiksi uimakoulussa lapset kertoivat esimerkiksi veden alla uimisen.
Suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että uimakoulussa mikään ei ollut vaikeaa. Tässä korostuvat mielestäni opetuksen suunnittelu ryhmän taitotason mukaan sekä erilaisten oppijoiden huomioiminen. Lisäksi opettajan opetustyylillä ja sillä miten hän itse suhtautuu opetettaviin asioihin on mielestäni merkitystä. Kannustamisella ja pienestäkin yrityksestä kehumisella on merkitystä siihen miten lapset kokevat harjoitteet.
Tulosten mukaan lapset pitivät uimakoulusta ja viihtyivät siellä. Parhaiten tätä kuvaa mielestäni se, ettei lapset olisi halunneet uimakoulun loppuvan ollenkaan. Suurin osa lapsista oli innokkaita tulemaan uudelleen uimakouluun. Lähes kaikki lapsista koki oppineensa uimaan uimakoulun aikana.
Lapset olivat motivoituneita uimakoulua kohtaan. Tämä oli havaittavissa sekä heidän puheissaan, että kiinnostuksestaan harjoittelua kohtaan. Lapset tulivat joka kerralla innokkaina uimakouluun. Vapaan leikin merkitys uimakoulussa nousi esiin lasten haastatteluissa sekä uimakoulujakson aikana. Itselleni suurin opetus tutkimuksen tuloksista oli se, että vapaalle leikille pitää jättää riittävästi aikaa uimakouluissa. On hyvä muistaa, että vapaan leikin aikana tapahtuu myös oppimista.
Aihe on mielestäni tärkeä, sillä uimataito on kansalaistaito ja uimaan oppimisen herkkyyskausi on 4–7-ikävuoden välillä. Lasten uimaan oppimista ja vesiturvallisuustaitoja tulee tukea. Oli kyseessä sitten vanhempien kanssa vietetyt hetket vedessä tai ohjattu uimakoulutoiminta, niin tärkeimpänä uimaopetuksessa pidän hauskuutta ja turvallista oppimisympäristöä.
Pro gradu -tutkielmaa oli mielenkiintoista tehdä, koska itse opettaminen ei tuntunut tutkimuksen teolta. Uimaopettajana toimiminen ei mielestäni koskaan ole tylsää, eikä samanlaista ryhmää tai oppijaa ole. Parasta ovat aidot onnistumisen kokemukset ja lapsilta saatu välitön palaute. Suosittelen uimahalliin ja opetusaltaaseen tutustumista etukäteen ennen uimakoulun alkua, sillä se pienentää lapsen mahdollista jännitystä. Lisäksi uimalasien käyttöä on hyvä harjoitella etukäteen esimerkiksi kotona suihkussa/kylvyssä ollessa.
Lue Noora Palmin Pro gradu-tutkielma kokonaisuudessaan täältä. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kirjoittaja
Noora Palm, Helsinkiläinen varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteen maisteri ja uimaopettaja. Liikkuu monipuolisesti ympäri vuoden altaassa ja luonnossa veden äärellä. Pienten lasten liikunta erityisen lähellä sydäntä.