Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) järjesti joulukuussa 2020 kilpailun Facebookissa, jossa palkintona oli uinnin yksityisopetusta 22. kerran järjestettävän Uimataitoviikon kunniaksi. Laura Kortelainen osallistui kilpailuun ja voitti SUH:n uimaopetussektorin koulutussuunnittelija Tero Savolaisen uimaopettajakseen kevääksi 2021. Uimataitoviikko – Laura Kortelaisen uintiprojekti -blogikirjoituksessa Laura kertoo matkastaan uinnin pariin. Ole hyvä Laura.
Kesä 2020.
Fysioterapeutin kanssa toteutimme edelleen kotijumppaohjelmaa tälle 44-vuotiaalle entiselle tätiratsastajalle. Noin kaksikymmenvuotinen kavioliitto oli juuri päättynyt, ja asetimme tavoitteeksi kivuttomat yöt jouluun mennessä. Tokkopa näin olisi, mietin jumppamatolla työhuoneeni lattialla ja laskin, että selkäkivut ovat olleet ystäväni jo tuon hevostelun ajan, en luottanut, että niistä pääsisin eroon, koskaan.
Vesijuoksun saloihin olin tutustunut pari vuotta aiemmin, ja myös aamun vesijumpat Järvenpään uimahallilla olivat tulleet tutuiksi. Korona-ajan pelastus oli kesällä Keravan maauimala, jossa jumpattiin turvavälein tutulla porukalla jopa kolme kertaa viikossa. Uimataidosta ei silloin ollut vielä tietoakaan, toki halu siihen alkoi nostaa päätään.
Aikuisten uimakoulu. Mainos osui silmiini ja sain houkuteltua ystävän mukaan, koska yksinhän en uskaltaisi moiseen mennä. Elokuussa alkoi Tuusulan Uimaseuran alkeiskurssi, ja kahden ohjaajan voimin uskalsimme tuon kerran jälkeen kannustaa toisiamme ja pitää päätä veden alla. Kurssilaisten taso oli vaihteleva, mutta tahto kaikilla sama, on saatava sopiva uimataito.
Joka lauantai opimme uutta, myös sen, että oppimista on paljon, mutta myös edistymistä. Aluksi kurssin piti kestää viisi kertaa, puhuimme seuran ympäri ja loppujen lopuksi koko syksyn harjoittelimme uusia asioita ja paransimme vanhaa. Tutustuimme pullereihin, lättäreihin ja räpylöihin, ja ehdimme jo saada läpi toiveen siitä, että keväällä jatketaan. Viimeinen kurssikerta oli juuri ennen koronasulkua, ja silloin uimme jo silmät kiinni ja hyppäsimme altaaseen. Kävin myös Jani Sievisen uimakurssilla, ja siellä opin, että hengittäminen on vaikeaa, todella vaikeaa.
Tuntui hyvältä löytää uusi harrastus, joka vie ajatukset arjesta pois, on sopivan haastavaa ja jota voi tehdä ystävien kanssa yhdessä. Ja jota odottaa. On hienoa haastaa itseään ja saada tukea ohjaajilta ja treenikavereilta, ja myös iloita siitä, kuinka he onnistuvat.
Tavoitteeksi asetin taloudellisen, sujuvan uimataidon ja sitä kautta paremman peruskunnon ja terveemmän kropan. Jo muutamassa kuukaudessa oli havaittavissa muutosta. Hevoselämän kautta olen tottunut säännölliseen harjoitteluun ja työhön saavuttaakseni tavoitteet, siksi tämä SUH:n kilpailu kiinnosti. Innoissani kerron teille, kuinka tämä peruspulliainen edistyy ja haastan sinutkin mukaan uimaan!
Ja kyllä, sain jouluksi uuden ystävän, sen nimi on kivuton yö. Ystävyys, jonka pyrin tämän harrastuksen turvin pitämään loppuun saakka.
Toukokuu 2021
Realisoituukohan valmennukseni ollenkaan, pohdin tammikuussa koronan kurittaessa Suomea ja uimahallien pysyessä kiinni. SUH:n Tero lupasi kuitenkin tammikuussa, että kaikkemme teemme, että pääsemme aloittamaan, ja helmikuussa (17.2) tapasimme ensimmäisen kerran yhteistyökumppanimme Flamingo Spa:n altaalla Vantaalla. Minua jännitti todella paljon, ihan kaikki. Millainen Tero on, olenko ihan surkea uimari, ymmärränkö mitään mistä se puhuu ja jaksanko tehtävät, onko mukana oikeat välineet (uimalasit, uimapuku, uimalakki). Ja kun minua jännittää, puhun paljon. Tero kuunteli kärsivällisesti ja sai minutkin hiljaiseksi käydessään läpi tavoitteitamme ja matkaani paremmaksi polskijaksi.
Kaiken päällimmäiseksi alkuvaiheen treeneistä jäi mieleen rauhallisuus ja se että asioita opitaan yksi askel kerrallaan ja ohjaajalla on selkeä kuva siitä, miksi mikäkin askel otetaan. Ja oppimista helpottaa se, että kerrotaan, miksi asioita tehdään.
Oli myös mielenkiintoista kuulla hieman tarkemmin veden tavasta tukea ja vastustaa liikettä.
Harjoituksesta teki innostavan se, että uimakoulu ei ole pelkästään uimista, siihen liittyy paljon myös tekemistä vedessä ja harjoituksista saa todella mielenkiintoisia näillä eri harjoitteilla. Myös videointi havainnoi paljon itselle sitä, että miltä se tuntuu, siltä se myös näyttää. Lisäksi pitää antaa itselleen lupa fiilistellä 🙂
Hyvien treenien jälkeen oli aina energinen ja iloinen mieli, ja halu oppia lisää ja ennen kaikkea uida lisää.
Tavoitteita asetettiin matkan varrella useita, liittyivät lähinnä matkaan ja siihen, että uisin taloudellisesti ja hyvä fiilis säilyisi. Ensimmäisellä kerralla Tero laittoi tavoitteeksi, että uisin 100 metriä vapaauintia putkeen. Maaliskuussa tavoite muuttui, 1000 metriksi / 1 h (eri uintilajeja). Huhtikuussa sekin tavoite saavutettiin, ja se saavutettiin Rovaniemen uimahallissa työmatkalla 28.4. Saa nähdä, mitä Tero asettaa viimeiseksi yhteiseksi tavoitteeksi…
Tunnetasolla tähänastinen matka on ollut huikea. Päällimmäisenä tunteena on ollut rauha. Ei tarvitse vilkuilla viereisiä ratoja, kauhistella muiden uimarien vauhtia tai tapaa, vaan mennä sitä omaa tahtia, ajatellen vaikka kauppalistaa matkan varrella. Ja jos se alkaa kyllästyttää, aina voi ottaa jonkun eri harjoitteen ja haastaa itseään sillä. Olen ymmärtänyt paljon (mutta silti vielä vähän) vedestä, siitä millainen elementti se on, ja kuinka se kantaa. Olen oppinut myös itsestäni lisää, päämäärätietoisuutta ja sen, miten ylläpitää omaa kuntoaan monipuolisesti. Ja ehkä jonain aamuna minulla on pokkaa mennä sinne ”nopeat uimarit”-radalle, nyt vielä porskuttelen ihan kuntouimareiden radalla.
Vielä minulle haasteita tuovat vapaauinnin hengitystekniikka (parantunut toki) sekä kaikki, mikä liittyy potkuihin. Mutta potkia pystyn, joten siinäkin varmaan pikkuhiljaa potkut suuntautuvatkin sinne minne pitää.
Tämä uimakoulu sai minut myös kiinnostumaan enemmän omasta peruskunnosta ja sen tiimoilta kävin myös kuntotestissä ja sieltä saimme uusia vinkkejä, mikä on juuri minulle sopiva kuntoilumuoto ja uintitahti pysyäkseni hyvässä kunnossa, ja tietysti parantaa sitä. Tämä on ollut matka kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Toukokuun alussa kunnalliset uimahallit avaavat pikkuhiljaa oviaan ja minäkin pääsin ”kotihalliin” Tuusulaan. Se tunne, kun pääset liikkumaan edullisesti, turvallisesti ja sulavastikin, on korvaamaton. Muutamia valmennuskertoja Teron kanssa vielä jäljellä, sitten matka jatkuu paikallisen seuran huomassa, uusien ja vanhojen ystävien kanssa. Yksi ystävä toki edelleen pysyy poissa, selkäkipu. Ja ehkä saan puhuttua muutaman lisäkerran Teronkin kanssa, #koskakorona.
Ps. Nyt on tavaratkin varmasti oikeat: uimapuku, uimalakki ja -lasit, räpylät, pullari ja lättärit. Ja vaaleanpunainen verkkokassi.
Kirjoittaja
Laura Kortelainen, Laura on 45-vuotias eläinalan ammattilainen Järvenpäästä, joka aloitti uintiharrastuksen viime vuonna.