Vauva- ja perheuinti on suosittu pikkulapsiperheiden harrastus. Monen uimahallin opetus- tai terapia-altaalta kuuluu vauvauintiaikaan iloinen laululeikki ja pienten lasten temmellys. Yhteisten leikkihetkien lomassa perhe saa yksilöllistä ohjausta vauvan kanssa puuhasteluun vedessä. Tässä blogikirjoituksessa kurkistetaan vauvauinnin sisältöön, sen erilaisiin harjoituksiin ja sukeltamiseen liittyviin asioihin.
Vauvauinnin voi aloittaa aikaisintaan, kun vauvalla on ikää 3 kk ja painoa vähintään 5 kg, yläikärajaa aloittamiselle ei ole. Vauva- ja perheuintiryhmiä on tarjolla 3 kk – 5-vuotiaille polskuttelijoille perheineen. Puolituntinen lämpimässä vedessä leikkien ja totutellen vesielementtiin on pienelle uimarinalulle riittävä aika harjoitteluun. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Suomessa on yli 100 turvallista vauva- ja perheuintipaikkaa.
Mitä kaikkea vauva- ja perheuinnissa harjoitellaan?
Usein ajatellaan, että vauvauinti painottuu vahvasti sukeltamisen harjoitteluun. Nykypäivän vauva- ja perheuinnissa vedessä olemisesta nauttiminen on sukeltelua tärkeämmässä roolissa. Sukeltamiseen liittyvät puuhat ovat vain yksi osa harjoittelua, valinnaisia nekin.
Ennen kun mietitään tarkemmin sukeltamiseen liittyviä faktoja, kerron lyhyesti mitä kaikkea altaalla puuhataan: Tämän päivän turvallista vauva- ja perheuintia kuvaa lapsilähtöinen ja vauvantahtinen harjoittelu. Parhaimmillaan se tukee yksilöllisesti vauvan senhetkistä kokonaisvaltaista kehitysvaihetta. Toiminta ja vauvan puuhat altaassa rakentuvat yksilöllisesti vauvan mielenkiinnon ja valintojen ympärille. Samanikäiset vauvat saattavat siis tehdä hyvinkin erilaisia asioita vedessä.
Altaalla on hurjan paljon harjoiteltavaa ja nämä harjoitukset onkin usein puettu leikin muotoon. Samalla kun leikitään, opetellaan motorisia perustaitoja sekä tärkeitä vesitaitoja paitsi vauvalle, myös koko perheelle. Vauvauinnissa leikitään, lorutellaan, lauletaan sekä harjoitellaan vesitaitoja koulutetun ohjaajan avustuksella.
Ensimmäiset uintikerrat rauhoitetaan totutteluun samalla, kun perhe harjoittelee vauvan kanssa otteita ja tutustuu allasympäristöön. Vettä ja altaan leluja ihmetellään ja tutkitaan turvallisesti oman aikuisen lähellä.
Kevyessä pystyotteessa vauvaa kannatellaan ja liikutellaan vedessä.
Vauvaa rohkaistaan liikkumaan ja touhuamaan. Liikkumisen aktivointi etenee uintikerrasta toiseen lapsen kiinnostuksen mukaan yksilöllisesti eri välineillä ja virikkeillä motivoiden. Vauva pääsee allasympäristössä harjoittelemaan samoja taitoja, joita hän harjoittelee kotona. Esimerkiksi ryömimisen, konttaamisen ja istuttelun sekä joskus ensiaskeltenkin harjoittelu onnistuu vedessä.
Vauvauinnin värikkäät ja houkuttelevat lelut innostavat vauvaa käsien käytön harjoitteluun. Kun vauva liikkuu ja touhuaa vedessä, kehittyvät myös tärkeät tasapainotaidot. Vauvan sekä vanhempien taitojen karttuessa otteita kevennetään, jolloin vauvan aktiivisuus sekä omatoimisuus lisääntyy. Perhettä opastetaan samalla myös uintiturvallisuuteen liittyvissä asioissa.
Vauvantahtisesti veden alle
Nyt voidaankin pohtia hetki sukellusasioita vauvauinnissa. Ne kulkevat sujuvasti edellä mainitun muun harjoittelun lomassa, jos vauva sen hyväksyy. Vauvauinnin sukellutuksissa ja sukeltamisissa voidaan edetä monin eri tavoin. Sukelluttaminen ja sukeltaminen ovatkin vauvauinnissa termejä, joilla on hyvin erilainen merkitys. Sukellusten esiharjoitteiden kautta edetään aikuisen tekemiin sukellutuksiin ja lopulta vauvan itsenäiseen, omaehtoiseen sukeltamiseen. Kaikki vauvat eivät hyväksy sukelluttamista, mutta voivat hyvinkin nauttia siitä, kun saavat itse päättää sukeltamisestaan.
Käytännössä matka sukeltelijaksi alkaa vasta sitten, kun vauva ja vanhemmat ovat tottuneet vauvauinnin ympäristöön ja vauvalla on riittävästi vartalon- sekä päänhallintaa. Tämä tapahtuu yksilöllisellä tahdilla ja näihin harjoituksiin ei ole mikään kiire.
Ensimmäisiä kastautumisharjoituksia voivat olla totuttelu veden roiskeisiin, kehon kastelu, kasvojen kastelu ja kannutus. Kasvojen kastelulla ja kannutuksella havainnoidaan vauvan reagointia veden tuloon kasvoille ja hetkiin tämän jälkeen. Pinnan päällä tehtäviä harjoituksia tehdään yksilöllisesti riittävän kauan, kunnes vauvan reagointi kasvoille valuvaan veteen on neutraali ja vauva näyttää hyväksyvän tämän. Tässä harjoittelunvaiheessa ei vauvaa vielä viedä pinnan alle. Yleinen oletus on, että kannutusvaiheessa nähdään vauvan sukellusrefleksin merkkejä, mutta näin ei ole. Nähdään vain reaktio kasvoille valuvasta vedestä.
Kun pinnan päällä tehtäviä kastautumisharjoituksia tehdään riittävästi, ajan kanssa ja maltilla, on siirtyminen ensimmäisiin veden alla käynteihin luontevaa. Usein tämä tarkoittaa sitä, että uintikertoja on kertynyt jo useita ennen pinnan alle menoa. Monessa vauvauintipaikassa ensimmäiset käynnit veden alla tehdään kannun avulla ja siksi tätä kutsutaankin kannusukellutukseksi. Kun on edetty rauhassa, vauva osaa jo tunnistaa harjoituksen ja pidättää hengitystä sukellutuksen aikana.
Vain sukellutusvaiheessa vauva voidaan viedä aikuisen toimesta veden alle. Pian taitojen karttuessa vauva päättää itse sukeltamisestaan.
Vauvalle taustatukea ensimmäisiin veden alla käynteihin antaa sukellusrefleksi. Tämä refleksi aktivoituu, kun vauvan takanieluun pääsee vettä, jos vauva ei tietoisesti siinä vaiheessa jo pidätä hengitystään. Vauvan sukellusrefleksin hyödyntämisestä vauvauinnissa on kentällä paljon erilaisia käsityksiä. Tämän päivän vauvauinnissa ei ole syytä enää puhua ”sukellusrefleksin avulla” sukeltamisesta, koska veden alla käynnit tehdään ennakoiden, rauhassa ja vasta riittävän pinnan päällä tehtävän totuttelun jälkeen. Sukellusrefleksin merkitys on vauvauinnissa tehtävien sukellusten kannalta vähäinen. Maltillisen esiharjoittelun ja kannutusten myötä vauva tiedostaa ja oppii hyvin nopeasti sen, milloin on sukelluksen aika. Tällöin sukellusrefleksiä ei tarvita.
Lapsilähtöisyys ja vauvan omien valintojen tukeminen näkyy myös sukeltamiseen liittyvissä harjoituksissa. Kun vauva kasvaa ja saa lisää vartalonhallintaan liittyviä taitoja, siirrytään vauvauinnissa itsenäisiin ja omaehtoisiin sukelluksiin. Vauva siis sukeltaa, jos haluaa. Vauvan tahtotilaa kunnioitetaan sukeltamiseen liittyvissä valinnoissa, onhan kyseessä se ”vauvauinnin hurjin juttu”. Aina on mahdollisuus valita ja se on parasta ja jokaisella vauvalla on mahdollisuus oppia sukellusasioita omalla tavallaan, vauvauinnin aloitusiästä riippumatta.
Vauvauinnissa luodaan pohja vesitaidoille, jolloin uinnin osataidot ovat myöhemmin helpommin opittavissa
Vauvauintiharrastuksen edetessä vauvan omatoimisuus lisääntyy ja pikkuinen polskuttelija nauttii siitä, että saa valita mieluisat puuhansa vedessä. Kun vauvauintiaika päättyy 1-1,5v iässä, on monella vauvauinnin järjestäjällä tarjolla jatkoa vauvauinnille. Näissä perheuintiryhmissä tämä ihana, koko perheen harrastus voi jatkua jopa uimakouluikään asti.
Naperoiässä sukeltaminen on parasta, kun sen saa tehdä omalla tyylillään.
Iloisia hetkiä vedessä!
Anneli Toivonen
Koulutussuunnittelija
Vauva- ja -perheuinti, erityisuinti ja vesitreeni
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto