Hyppää sisältöön

Lasten uimataito kääntynyt nousuun – silti joka kolmas kuudesluokkalainen ei ole uimataitoinen

Suomalaisten lasten uimataito on kääntynyt nousuun koronapandemian aikana tapahtuneen heikkenemisen jälkeen. Keväällä 2026 kuudesluokkalaisista 69 prosenttia ja yhdeksäsluokkalaisista 78 prosenttia arvioi olevansa uimataitoisia. Tuore valtakunnallinen tutkimus osoittaa kuitenkin merkittäviä eroja oppilaiden uimataidossa ja vesiturvallisuusosaamisessa. Tutkimusryhmä korostaa koulujen uimaopetuksen ja monipuolisen vesipätevyyden opettamisen merkitystä.

Jyväskylän yliopiston ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) yhteistyössä toteuttaman Uimataitotutkimus 2026 mukaan uimataitoisiksi itsensä arvioivien kuudesluokkalaisten osuus on noussut 14 prosenttiyksikköä vuoden 2022 tutkimuksen 55 prosentista. Myönteisestä kehityksestä huolimatta lähes joka kolmas kuudesluokkalainen ei edelleenkään täytä pohjoismaista uimataidon määritelmää eli osaa uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Tänä vuonna tutkimukseen osallistui ensimmäistä kertaa myös yhdeksäsluokkalaiset. Heistä yli viidennes ei saavuta määritelmää.

– On hienoa, että kuudesluokkalaisten uimataitoisten osuus on noussut. Emme kuitenkaan voi vielä olla tyytyväisiä tilanteeseen, jossa näin suuri osa oppilaista ei saavuta uimataidon määritelmää. Uimataidon oppiminen on pitkä prosessi, jota tulee tukea systemaattisesti koko koulupolun ajan, toteaa professori Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta.

Oppilaiden lähtökohdat eriyttävät uimataitoa

Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä eroja oppilaiden taustan mukaan. Ulkomailla syntyneiden, toimintarajoitteita ilmoittaneiden ja perheensä taloudellisen tilanteen heikoksi arvioineiden oppilaiden uimataito oli muita heikompi. Uimataidossa havaittiin myös huomattavia alueellisia eroja.

Kuntakyselyn mukaan lähes kaikki kunnat järjestävät uimaopetusta alakoululaisille.  Yläkoululaisille opetusta järjestää 84 prosenttia ja esioppilaille 74 prosenttia kunnista. Opetus painottuu alakoulun ensimmäisille vuosiluokille ja vähenee peruskoulun edetessä. Opetuksen järjestämiseen vaikuttavat erityisesti uimahallien ja allasvuorojen saatavuus, resurssit sekä välimatkat.

– Tulokset osoittavat, etteivät lasten ja nuorten mahdollisuudet oppia uimaan ole yhdenvertaiset. Vaikka suuri osa lapsista oppii uimaan vapaa-ajalla, koulun uimaopetus on erityisen tärkeää niille, joilla on erilaisia uinninoppimisen haasteita. Ilman koulujen uimaopetusta uimataidottomien määrä olisi todennäköisesti paljon suurempi, Sääkslahti huomauttaa.

Pelkkä uimataito ei riitä – tarvitaan monipuolista vesipätevyyttä

Tutkimuksessa selvitettiin aiempaa laajemmin myös oppilaiden vesiturvallisuuteen liittyviä tietoja, taitoja ja valmiuksia. Kuudesluokkalaisista 87 prosenttia ja yhdeksäsluokkalaisista 88 prosenttia arvioi uimataitonsa riittävän erilaisissa vesistöissä selviytymiseen. Osuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin uimataitomääritelmän täyttävien osuudet. Tämä viittaa siihen, että lapset ja nuoret eivät tunnista luonnonvesien yllätyksellisyyttä ja oman uimataitonsa rajallisuutta.

– Pelkkä uimataito ei takaa turvallisuutta vedessä ja vesillä. Tarvitaan laajempaa vesipätevyyttä eli kykyä tunnistaa vaaroja, arvioida omia taitoja ja niiden rajoja sekä toimia oikein hätätilanteissa. Näitä taitoja on tulevaisuudessa opetettava kouluissa järjestelmällisesti, korostaa SUH:n koulutussuunnittelija Tero Savolainen.

Tutkimuksessa nousi esiin myös uintitunneille osallistumisen esteitä. Kuudesluokkalaisista 24 prosenttia koki riisuutumisen ja peseytymisen muiden nähden esteeksi, ja 23 prosenttia nosti esiin epävarmuuden omasta kehosta. Yhdeksäsluokkalaisista neljännes koki nämä esteiksi.

– Opetusta ja uimahallien käytäntöjä on kehitettävä niin, että kaikki oppilaat voivat osallistua ja saada tasonsa mukaista opetusta. Samalla vesiturvallisuustaitojen opetusta voidaan laajentaa uimahalleista myös luonnonvesiin ja muihin oppimisympäristöihin. Kaikki harjoittelu ei edellytä veteen menemistä, Savolainen toteaa.

Tutkimusryhmä suosittaa yhdenvertaisen uimaopetuksen vahvistamista

Suomessa vesistöt ovat olennainen osa elinympäristöä ja tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia liikkumiseen, virkistykseen ja harrastamiseen. Uimataito ja kattavat vesipätevyystaidot mahdollistavat vesistöistä nauttimisen turvallisesti. Siksi tutkimusryhmä korostaakin, että kuntien ja opetuksen järjestäjien tulee varmistaa opetussuunnitelman mukainen uinnin ja vesipätevyyden opetus kaikille oppilaille asuinpaikasta riippumatta.

Keskeisiä suosituksia ovat opetuksen riittävien resurssien ja kuljetusten turvaaminen, kuntien välisen yhteistyön lisääminen sekä turvallisten luonnonvesikohteiden hyödyntäminen opetuksessa. Koulujen tulee seurata oppilaiden uimataidon ja vesipätevyyden kehittymistä ja tarjota yksilöllistä tukea sitä tarvitseville.

Tutkimusryhmä suosittaa myös uintitunneille osallistumisen esteiden vähentämistä esimerkiksi uudistamalla uimahallien uima-asukäytäntöjä sekä lisäämällä yksityisyyttä mahdollistavia puku- ja pesutiloja.

Tietoa tutkimuksesta

Uimataitotutkimus 2026 selvitti kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten uimataitoa, vesiturvallisuusosaamista sekä koulujen ja kuntien uimaopetuksen järjestelyjä. Yhdeksäsluokkalaiset olivat tutkimuksessa mukana ensimmäistä kertaa.

Keväällä 2026 toteutettuun kyselytutkimukseen osallistui 2 464 kuudesluokkalaista ja 2 114 yhdeksäsluokkalaista yhteensä 148 koulusta. Lisäksi vastauksia saatiin 106 rehtorilta, 191 opettajalta ja 227 kunnasta. Oppilaiden uimataitotulosten (6.lk / 9.lk) virhemarginaali on ± 1,8 prosenttiyksikköä.

Tutkimuksen toteuttivat Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ja Jyväskylän yliopisto yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa. Tutkimuksen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

Tutkimusraportti: https://suh.fi/toiminta/uimaopetus/uimataitotutkimus2026/