Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) on huolissaan viime viikkoina eri puolilta Suomea kantautuneista koulujen uinninopetuksen kohdistuvista säästösuunnitelmista. Uinninopetuksen tuntimääriin kohdistuvilla säästöillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia Suomessa asuvien uimataitoon, toimintakykyyn ja turvallisuuteen.
Uinninopetuksen säästöistä on ilmoitettu ainakin Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä, jossa kiristyvä kuntatalous pakottaa etsimään säästöjä. SUH haluaa muistuttaa, että uinnin ja vesipelastuksen opetus sisältyy perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Liikunnan tavoitteisiin on kirjattu, että peruskoulun päätyttyä oppilas osaa uida sekä pelastautua ja pelastaa vedestä.
- Käytännössä tämä tarkoittaa, että opetuksen järjestäjillä on velvollisuus järjestää opetusta, mikä mahdollistaa jokaiselle oppilaalle näiden tavoitteiden mukaiset taidot peruskoulun aikana. Uinninopetus ei siis ole ylimääräistä valinnaista opetusta, vaan tavoitteellista Suomen olosuhteissa välttämättömään kansalaistaitoon tähtäävää opetusta, painottaa SUH:n koulutussuunnittelija Tero Savolainen.
- Yleisesti uinninopetuksen tuntimäärien vähennyksiä harkittaessa tulisi miettiä kokonaisuutta. Uimataidon oppiminen perustuu positiivisiin kokemuksiin vedestä ja mahdollisuuteen harjoitella taitoja rauhassa. Paikallisen opetussuunnitelman sisältöjä ja tuntijakoa suunniteltaessa kannattaa hyödyntää uimaopetuksen asiantuntijoita.
Suomessa uimataidon mittarina pidetään Pohjoismaista uimataidon määritelmää, jossa uimarin tulee veteen pudottuaan ja pintaan päästyään uida pysähtymättä 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
- Vuoden 2022 uimataitotutkimuksen perusteella lasten uimataito oli viidessä vuodessa pudonnut 76 prosentista 55 prosenttiin ja täysin uimataidottomien määrä oli moninkertaistunut. Vaikka koronavuosien aikana kertynyttä oppimisvelkaa on saatu kurottua, niin mikäli säästötoimenpiteitä nyt kohdistetaan koululaisten uinninopetukseen, on meillä iso riski uimataidon heikkenemiseen edelleen, jatkaa Savolainen.
Koulussa järjestettävän uinninopetuksen kohdistuminen koulun kaikkiin oppilaisiin on tutkitusti mahdollistanut tasavertaisen uimataidon oppimisen myös heille, joilla ei ole eri syistä mahdollisuuksia uimataidon oppimiseen vapaa-ajallaan. Erityisen tärkeää koulujen uinninopetus on heikon uimataidon omaaville, jotka ilman koulujen uinninopetusta jäisivät muuten entistä useammin kokonaan ilman uimataitoa.
- Vanhemmilla on toki merkittävä rooli lasten uimaan oppimisen mahdollistajana ja erityisesti veteen tutustuttaessa, mutta heitä ei voi velvoittaa tekemään uimaopettajan työtä. Eikä ainakaan toistaiseksi valitettavasti kaikkien lasten ole mahdollista saavuttaa uimataitoa vapaa-ajan uimakouluissakaan, joihin juuri tekemämme selvityksen mukaan osallistui vain 15 prosenttia alakoululaisista, Savolainen huomauttaa.
Uimataidolla on myös merkittävä rooli laajemmin vesiturvallisuuden paranemisessa sekä ihmisten liikuttajana. Eikä nykyisessä tilanteessa ole myöskään syytä aliarvioida uimataitoisen reservin merkitystä maamme puolustuskyvylle.
- Uimataito voi parhaimmillaan pelastaa hengen. Suomessa, jossa useimmat viettävät aikaa vesillä ja vesien äärellä, jokainen uimataidoton on potentiaalinen hukkuja. Onko meillä siis varaa riskeerata lastemme turvallisuus jättämällä heidät oman onnensa nojaan uimataidon oppimisessa? Kuka ottaa vastuun tästä päätöksestä, kysyy Savolainen.
Lisätietoa:
Uimataito Suomessa
Uimataitotutkimus 2022
Uimakoulutoiminta Suomessa 2023
