Usein kysyttyä allas- ja vesiturvallisuudesta

Kaikilla yleisö- ja vapaauintivuoroilla on oltava viranomaisohjeet täyttävä uinninvalvoja paikalla. Uinninvalvojalla ei saa olla valvontaa selkeästi haittaavia tehtäviä, kuten allasbaari, -kahvio, lipunmyynti  tms. työtehtäviä.

Asiakasmäärällä ei sinänsä ole merkitystä siihen, tarvitaanko uinninvalvojaa vai ei. Suuri asiakasmäärä saattaa vaatia lisävalvontaa/lisävalvojan. Yleisöuintiin verrattavaa toimintaa on myös, kun suljetussa allastilassa on jollakin ryhmällä vapaauintivuoro, vaikka käyttö olisi ajallisesti rajattu.

Lähde: Tukes-ohje 1/2015 Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen

Uinninvalvojalla tulee olla seuraavat tiedot ja taidot:

• tietää erilaisissa pelastustapahtumissa ja -tilanteissa turvallisen toiminnan periaatteet
• osaa käytännössä toimia turvallisesti erilaisissa pelastustilanteissa
•  kykenee pelastamaan kohteessa, jossa työskentelee
• osaa käyttää erilaisia pelastusvälineitä sekä tietää, miten ja milloin välineet tulee huoltaa
• tietää ihmisen fysiologian perusteet (esim. verenkierto, keuhkojen toiminta ja vedenpaineen vaikutukset uimarissa), jotta hän osaa ja pystyy toimimaan ensiaputilanteissa
• osaa hätäensiavun ja jatkotoimenpiteet
• tietää tehtävänsä, oikeutensa ja vastuunsa
• on tutustunut ja tietoinen työkohteensa turvallisuuskäytänteistä (mm. turvallisuusasiakirja)

SUH:n koulutusjärjestelmän koulutukset, jotka antavat vaadittavat taidot uinninvalvojan toimeen:

• Uinninvalvojakurssi
• Rantapelastajakurssi
• International Pool Lifeguard
• Allasmestari
• Uimaopettajan jatkokurssi (poistunut koulutustarjonnasta 2007)
• Hengenpelastajan peruskurssi (poistunut koulutustarjonnasta 2007)

HUOM!

• Kurssi oltava suoritettu hyväksytysti.
• Pätevyys pysyy voimassa suorittamalla viranomaisohjeissa vaadittavan vuosittaisen allasturvallisuuskoulutuksen (esim. SUH:n Trimmi-kurssi).

Kaikilla opetus- ja ohjausvuoroilla on opettajan tai ohjaajan oltava vähintään riittävän pelastustaitoinen ko. kohteeseen. Ohjaaja tai opettaja voi vastata vain omasta ryhmästään. Lähde: Tukes-ohje 1/2015 Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen

SUH:n koulutuksissa vesiliikunnan ohjaajien, uimaopettajien ja muiden henkilöiden, jotka vastaavat jostakin ryhmästä, mutta eivät yleisestä uinninvalvonnasta, vesipelastuskyvyn toteamiseksi käytetään pelastussuoritetta:

Uinti altaan syvään/haastavaan päähän, uhrin haku ja nosto altaan haastavimmasta kohdasta sekä uhrin tuonti reunalle ja nosto altaasta ylös.

Uimahallin aukioloaikojen ulkopuolella (uinninvalvontaa ei ole järjestetty uimahallin puolesta) tiloissa toimivien ryhmien osalta elinkeinonharjoittajan tai palveluntuottajan on hyvä tehdä turvallisuuden valvonnasta sopimus ko. ryhmän kanssa. Tällöin turvallisuuden valvonta on ryhmän vastuulla (vastuuhenkilö(t)). Vastuu voidaan kuitenkin sopia vain vuokraajan omasta ryhmän osalta, ei koko uimahallissa mahdollisesti olevista henkilöistä.

Myös ns. ulkopuolisen palveluntarjoajan tulee laatia oman palvelun näkökulmasta turvallisuusasiakirja, jossa huomioidaan kohteen jo olemassa oleva turvallisuusasiakirjan määrittelemät käytänteet sekä ne käytänteen ja vaaranpaikat mitkä korostuu ulkopuolisen palveluntarjoajan palvelussa.

Elinkeinonharjoittajan eli tässä tapauksessa uimahallin tulee kuitenkin varmistaa tavalla tai toisella, että valvojalla (vastuuhenkilöksi nimetyllä/nimetyillä) on myös näissä tapauksissa riittävä pätevyys (riittävä pelastustaito)kyseiseen tehtävään.

Sopimus voidaan ja suositellaan tehtäväksi kirjallisesti.

Lähde: Tukes-ohje 1/2015 Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen

Allasturvallisuuden varmistaminen 

Palvelun tuottaja on aina ensisijaisesti vastuussa palvelunsa turvallisuudesta, vaikka taustalla olisi yleisöuintia valvova uinninvalvoja. Uinninvalvoja saattaa olla juuri silloin kiinni toisessa tapaturmassa samaan aikaan kun uimahallissa tms. paikassa omaa palvelua tuottavalla taholla sattuu ensiapu-/pelastustilanne.

Palvelua tuottavalla taholla / henkilöllä on aina oltava kyky pelastaa asiakas siinä kohteesta, jossa toimii. Toki tilanne saattaa monesti olla ”helpompi”, jos taustalla on saatavilla apua esimerkiksi uinninvalvojalta.

SUH:n allasturvallisuuden Trimmi-kurssi on yksi vaihtoehto tämän turvallisuuden varmistamiseen ja turvallisuuskoulutukseen. 

Trimmi-kurssilla käydään läpi aina kyseisen kohteen turvallisuus- ja pelastusasioita sekä yleisiä allasturvallisuusasioita. Lisäksi pyritään huomioimaan muut kohteet, joihin osallistujien toiminta mahdollisesti liittyy. On kuitenkin hyvä muistaa, että palvelun tuottajan tulee aina perehtyä kaikkien niiden kohteiden turvallisuusasioihin, joissa toimii.

Lopuksi Trimmi-kurssilla varmennetaan kunkin osallistujan pelastuskyky vähintään pelastussuoritteella: Uinti altaan syvimpään kohtaan, uhrin sukeltaminen pohjasta pinnalle sekä uhrin nostamien pois altaasta. Lisäksi huomioidaan esim. kohteen pelastusvälineet.

Trimmi-kursseja järjestetään tilauskursseina ja niitä voi kuka tahansa tilata. Kurssin tilaaja vastaa kurssilla tarvittavista tiloista (luento- tms. sekä allastilat) eli huolehtii tilojen varauksista ja niihin mahdollisesti liittyvistä kustannuksista.

Tutustu ja tilaa Trimmi-kurssi.

Kulutuspalvelulaki koskee palveluja, jotka on tarkoitettu yksityiseen kulutukseen (KuPaL 1 §). Tämä tarkoittaa sitä, että palvelu on suunniteltu ja toteutettu ensisijaisesti yksityishenkilöiden käyttöön.

Lisäksi laki koskee sellaisia tilanteita, joissa palvelua käytetään yksityistä kulutusta vastaavalla tavalla, vaikka sitä ei olisi hankittu yksityishenkilönä. Tällaista yksityiseen kulutukseen rinnastettavaa palvelujen käyttöä ovat esimerkiksi koululuokan leirikoulu nuorisokeskuksessa tai yrityksen työntekijöiden osallistuminen luontopalveluun osana työhyvinvointipäivää.

Kulutuspalvelulain tarkoittamia palveluntarjoajia ovat yritykset, yhdistykset, yhteisöt, julkisen sektorin organisaatiot ja yksityishenkilöt, jotka tarjoavat kulutuspalveluja elinkeinotoiminnassaan, riippumatta siitä ovatko palvelut asiakkaille maksuttomia tai maksullisia. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esim. taloudellisen hyödyn tavoittelu sekä markkinoinnin ja muun palvelutoiminnan laajuus, systemaattisuus ja pitkäjänteisyys.

Kulutuspalvelulakia ei siis sovelleta sellaisiin yksityishenkilöiden tarjoamiin palveluihin, jotka eivät ole elinkeinotoimintaa. Kulutuspalvelulakia ei myöskään sovelleta sellaisiin yhdistysten tarjoamiin palveluihin, joita tarjotaan vain kyseisen yhdistyksen omille jäsenille muussa kuin elinkeinotoiminnassa.

Kulutuspalvelulaki on väistyvä yleislaki. Yleislaki tarkoittaa sitä, että laki sisältää yleisiä palvelujen turvallisuutta koskevia säännöksiä, jotka koskevat kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia palveluja. Laissa ei ole minkään palvelun osalta yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia.

Kulutuspalvelulakia voidaan soveltaa rinnakkain toisten yleislakien, kuten esim. pelastuslain (379/2011) tai terveydensuojelulain (763/1994) kanssa. Jos jostain asiasta on lainsäädännössä kulutuspalvelulakia tarkempia turvallisuussäännöksiä, kulutuspalvelulain sijaan sovelletaan kyseistä lakia (KuPaL 2 §). Tämän vuoksi kulutuspalvelulakia ei sovelleta esim. sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin tai liikenteen palveluihin, koska niistä on olemassa erityislainsäädäntöä.

Esimerkiksi rippileirin järjestäjä on vastuussa leiriläisten vesiturvallisuudesta leirin aikana ja muun muassa uinninvalvonnan järjestämisestä.

Uinninvalvojan tulee olla 18 vuotta täyttänyt. Esimerkiksi isosia voidaan käyttää apuna, mutta heidän vastuulle ei uinnin valvontaa voi jättää. Valvojalla tulee olla tietoa ja taitoa pelastamiseen ja lisäksi hänen on oltava ensiaputaitoinen.

Henkilökunnalle ja isosille tulee antaa ohjeet siitä, miten uintiasioiden turvallisuuden kanssa menetellään:

• miten järjestetään valvonta,
• mahdolliset uintia koskevat rajoitukset sekä 
• miten hälytetään apua tarvittaessa.  

Myös leiriläisille tulee antaa käyttäytymisohjeet uintiasioissa:

• milloin uidaan (ei yksin uimaan), 
• mahdolliset uintia koskevat rajoitukset, 
• missä saa uida jne.

Uimarannalla tulee olla tarpeelliset pelastusvälineet: Pelastusrengas ja heittoliinat ja pelastusvene tai -lautta. Uimarannan turvallisuudesta ohjeistetaan tarkemmin Opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntapaikkajulkaisussa nro 90: Uimarantaopas.  (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Vastuu turvallisuudesta koskee kaikkia palveluja.

Turvallisuuden varmistamisessa leireillä on myös huomioitava:

Laki nuorista työntekijöistä 998/1993 sekä Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä 475/2006.

Nuoren alle 18-vuotiaan henkilön voi antaa tehdä työtehtäviä, joissa esiintyy esim. huomattavaa vastuuta omasta tai muiden turvallisuudesta, vain kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön valvonnassa.

Lähteet: Tukes